Näkemyksiä vastuullisen yliopisto-opiskelijan taidoista

Dosentit Mari Kangasniemi (Itä-Suomen yliopisto) ja Mari Murtonen (Turun yliopisto) pohtivat Yliopistopedagogiikka –lehdessä (2017:24(1)) julkaistussa tieteellisessä artikkelissaan ”Yliopiston toimijoiden näkemyksiä vastuullisen yliopisto-opiskelijan taidoista” vastuullisen yliopisto-opiskelijoiden taitoja. Tutkimus pohjautui kohderyhmäkeskusteluun osallistuneiden (n=31) yliopistossa opetustyötä tekevän määritelmiin ja näkemyksiin.  

Kangasniemi ja Murtonen jakavat opiskelijoiden taidot 1) oppimiseen, 2) opiskeluun ja 3) eettisyyteen liittyviin taitoihin. Avaan alla kutakin näistä kolmesta ryhmästä tarkemmin ja jatkan kuvausta omilla mietinnöilläni ko. taitoihin liittyen. 

Oppimistaitoihin liittyviä tarkempia kriteerejä ovat tiedolliset taidot, motivationaaliset taidot sekä metakognitiiviset säätelytaidot. Tiedollisiin taitoihin liittyy olennaisesti pyrkimys syvälliseen ymmärrykseen sekä sen kehittämiseen ja kriittiseen työstämiseen. Motivationaaliset taidot liittyvät motivaatioon, kiinnostukseen, kunnianhimoisuuteen ja aktiivisuuteen. Metakognitiiviset taidot taas nousevat esille opiskelijoiden oman oppimisen tunnistamiseen liittyvissä taidoissa. Metakognitiivisiin taitoihin liittyy olennaisesti realististen oppimistavoitteiden asettaminen, itsenäinen toiminta, ajankäytön hallinta sekä opiskelun suunnittelutaidot, oma vastuu oppimisesta sekä kyky pyytää tarvittaessa apua. Omalla alallani uskon, että tiedolliset ja motivationaaliset taidot ovat opiskelijoilla varsin hyvällä tasolla ja haasteet liittynevät ehkä enemmän metakognitiivisiin säätelytaitoihin. Tähän liittyy olennaisesti taito tietää mitä tahtoo sekä taito asettaa itselleen tavoitteita. Kyky pyytää apua esimerkiksi opintojen suunnitteluun liittyen tulee helposti esille osalla opiskelijoista esimerkiksi omaopettajatapaamisissa. Toisaalta ns. normaaliopiskelijan opintopolku lienee nykyään niin hyvin opinto-oppaissa kuvattuna, että tätä taitoa tarvittaneen vain normaalista poikkeavissa opintosuunnitelmissa?

Opiskelutaitoihin liittyviä taitoja ovat opinnoissa toimimisen taidot, oman opiskelutyön taidot sekä geneeriset akateemiset taidot. Opinnoissa toimisen taidot liittyvät opiskelijan kykyyn suoriutua sovituista tehtävistä; kuten siitä, että opiskelija varaa aikaa opintoihin, tulee sovitusti luennoille, ei häiritse muita sekä pyrkii toimimaan osana tiedeyhteisöä osallistuen ja stimuloiden sekä opettajaa että muita opiskelijoita. Oman opiskelutyön taitoihin liittyy opiskelijan kyky hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä ja ylläpitää sekä kehittää omaa hyvinvointiaan.  Geneerisiin akateemisiin taitoihin kuuluvat erilaiset vuorovaikutustaidot, palautteenanto ja –saamistaidot, tiedonhaku- ja kirjoitustaidot, mutta myös kriittinen asenne sekä luovuus. Yhtenä haasteena nostan tässä esille ryhmässä toimimisen ja ryhmän tasapainon; millaisia keinoja opettajalla on varmistaa, että esimerkiksi ryhmätöissä kuormitus on tasaista kaikilla? Toisaalta kyllä opinnoissa toimimisen taidoissakin voisi olla kehitettävää, erityisesti siinä miten todellisuudessa varataan aikaa kurssitehtäville sekä luennoille.

Eettisiin taitoihin luetaan artikkelin kategorisoinnin mukaisesti vuorovaikutuksen eettisyys, tieteellinen rehellisyys sekä yhteinen vastuu yliopistosta. Vuorovaikutuksen eettisyys sisältää taitoja kuten toisten kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus, kollegiaalisuus ja kohteliaisuus sekä ymmärrys oikeuksista, velvollisuuksista ja eettisistä periaatteista. Tieteellisen rehellisyyden alle lasketaan kuuluvan plagioinnin ja vilpin välttäminen ja yhteiseen vastuuseen yliopistosta resurssien kunnioitus sekä vastuullisuus yliopiston omaisuudesta ja maineesta. Tässä voisi pohtia esimerkiksi, että kuuluisiko vastuullisen opiskelijan velvollisuuksiin aktiivinen opetustapahtumiin osallistuminen? Toisinaan tulee esiin myös tietämättömyyttä viittauskäytäntöjen osalta erilaisissa tutkimusraporteissa. 

Artikkelissa tuodaan lopuksi esille, että näillä vastuullisen opiskelijan taidoilla ja niiden kehittämisellä valmistettaisiin opiskelijaa vastuulliseksi toimijaksi myös myöhemmässä työelämässä. Jäin pohtimaan em. taitojen kehittämisen menetelmiä. Millä menetelmillä teidän opintosuunnissanne kenties pyritään näiden em. taitojen kehittämiseen ja onko jollain esittää jotain systemaattisempaa lähestymistapaa hyvänä käytäntönä? Kehittämiseen kuuluu näin insinöörin näkökulmasta kehittymisen mittaaminen ja arviointi. Miten voitaisiin mitata ja määritellä vastuullinen yliopisto-opiskelija? Osaa näistä taidoista voidaan kenties mitata helpommin kun taas osassa vaaditaan soveltavia ja subjektiivisia mittareita. Jos vastuullisen opiskelijan taitoja lähdettäisiin mittaamaan, mitä kaikkia näkemyksiä ja näkökulmia tulisi huomioida? Opettajien näkökulman lisäksi muiden vuosikurssilaisten, samalle kurssille osallistuvien, lähimpien opiskelukavereiden tai jonkun muun? Jos lopulta pystyttäisiin määrittämään vastuullinen opiskelija, riittäisikö tämä opiskelijalle ”palkinnoksi” vai pitäisikö vastuulliseksi tunnistettua opiskelijaa palkita jollain muilla keinoilla? Haalarimerkeillä vai opintopisteillä? Kun vastuullinen opiskelijan taidoilla on hyötyjä myös työelämässä, niin voitaisiinko näitä kytkeä jotenkin työelämäopintoihin? Yritysmaailmassa on käytännössä erilaisia ”code of conduct” –koulutuksia ja testejä. Toimisiko tällainen opiskelijoille?