Onnistuneen ohjauskeskustelun rakentaminen -videolla opinto-ohjaajakoulutuksen yliopettaja Jaakko Helander ja opinto-ohjaajakoulutuksen lehtori Päivi Pukkila Hämeen ammattikorkeakoulusta keskustelevat hyvän ohjauskeskustelun tavoitteista, kulusta ja käytännöistä.
Ohjauskeskustelun tavoitteena ohjattavalle on omaan elämään, opiskeluun tai urasuunnitelmiin liittyvien valintojen pohtiminen. Usein keskustelu auttaa myös itsetuntemuksen lisäämisessä ja jonkin ohjattavalla olevan ongelman ratkaisussa. Carkhuffin mallin mukaan (Carkhuff, 1983) ohjauskeskustelu voi sisältää kolme erilaista vaihetta, joissa ohjaaja ottaa erilaisen roolin: sijainti (ohjattavan taustan, lähtökohdan tai ongelman selvittäminen), suunta (ohjattavan tavoitteiden kartoittaminen) ja sysäys (ohjattavan seuraavista konkreettisista toimista sopiminen). Näiden vaiheiden läpikäyminen auttaa opiskelijaa kokemaan, että häntä on kuultu ja autettu näkemään erilaisia vaihtoehtoja ja yhdessä on mietitty, mihin konkreettisiin toimiin ohjattavan on ryhdyttävä.
Ohjauskeskustelun onnistumisen kannalta on tärkeää, että ohjaaja on valmistautunut keskusteluun. Ennen keskustelua on hyvä tutustua ohjattavan taustaan, miettiä keskustelun tavoitteet ja käsiteltävät asiat sekä etsiä tietoa tai materiaalia ohjattavan mahdollisesti jo ennakkoon esittämiin kysymyksiin tai keskustelun aiheeseen liittyen. Myös ohjaajan oma henkinen valmistautuminen auttaa siirtämään muut asiat pois mielestä keskustelun ajaksi. Fyysisen ympäristön rauhoittaminen on tärkeää, jotta esimerkiksi piippaava puhelin tai sähköposti ei häiritse keskustelua.
Itse mietin myös, miten ohjattavan itsensä valmistautumista keskusteluun voisi parantaa niin, että hän saisi keskustelusta mahdollisimman paljon hyötyä. Henkinen valmistautuminen on tärkeää myös ohjattavalle, jotta hän saapuu paikalle oikeassa mielentilassa ja valmiina keskustelemaan. On myös tärkeää, että hän on etukäteen miettinyt omia tavoitteitaan keskustelulle ja aiheita, joista haluaa keskustella. Ohjattavan valmistautumiseen ja keskustelumotivaatioon vaikuttaa myös, onko hän itse tehnyt aloitteen ohjauskeskustelun järjestämisestä vai kuuluuko keskustelu pakollisena osana opiskeluun, kuten esimerkiksi meidän koulutusohjelman keskustelut omaopettajan kanssa.
Videon opinto-ohjaajakouluttajien mukaan keskustelu on hyvä aloittaa tuttavallisella jutustelulla, joka luo pohjan hyvälle vuorovaikutukselle. Ennalta tuntemattomaan ohjattavaan voi tutustua kysymällä hänen taustastaan ja historiastaan ja tutulta opiskelijalta voi kysellä kuulumisia. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei keskustelun aloitus tunnu liian ennalta suunnitellulta ja teennäiseltä, vaan ohjattava tuntee, että keskustelu on luontevaa ja ohjaaja on aidosti kiinnostunut hänen asioistaan.
Keskustelun alussa on myös tärkeää käydä läpi omat tavoitteet keskustelulle ja lisäksi kysyä, mistä asioista ohjattava haluaisi jutella. Ohjattavalle on myös hyvä kertoa, kuinka pitkä aika keskustelulle on varattu. Jos kaikkia esille tulleita asioita ei ehditä käydä läpi varatun ajan puitteissa, ohjattavaa voi pyytää valitsemaan itselleen tärkeimmät aiheet.
Jotta ohjattava tuntisi olonsa mukavaksi ja vapautuneeksi keskustelemaan, ohjaajan on syytä kiinnittää huomiota puhetyyliinsä. Arkikielen käyttö saa ohjattavan tuntemaan itsensä tasavertaiseksi keskustelijaksi ohjaajan kanssa, kun taas ohjattavalle tuntemattomien ammatti-ilmaisujen käyttö osoittaa ohjaajan olevan valta-asemassa ja ohjaavan keskustelun kulkua. Ohjaajan tulisi myös kiinnittää huomiota puhumisen ja kuuntelemisen suhteeseen ja välttää neuvontamonologeja, joissa vain hän on äänessä. Kysyessään kysymyksiä ohjattavalta, ohjaajan pitää muistaa antaa ohjattavalle myös aikaa ajatella! Hyvänä vinkkinä kouluttajat kertovat, että avoimet kysymykset tuottavat yleensä enemmän keskustelua kuin suljetut ja tarkasti rajatut kysymykset. M- ja K-kirjaimilla alkavat kysymykset (mitä, miksi, miten, minkälainen,… ,kuka, ketkä,… ) ovat erityisen hyviä keskustelun avaajia.
Ohjauskeskustelun lopussa on paikallaan kerrata, mitä asioita keskustelussa on käyty läpi ja mistä jatkotoimenpiteistä on yhdessä sovittu. Ohjattavaa voi myös osallistaa kertomaan oman näkemyksensä keskustelun kulusta, annista ja onnistumisesta. On myös hyvä kysyä tarkistuskysymyksenä, olisiko ohjattavalla vielä jotain muuta kysyttävää tai sanottavaa.
Ohjaajan oman kehittymisen kannalta on myös hyödyllistä esittää arviointikysymyksiä, kuten: miten ohjattava koki keskustelun, oliko keskustelusta apua tai keskusteltiinko ohjattavan mielestä oikeista asioista. Tämä auttaa ohjattavaa näkemään keskustelun hyödyn. Arviointi auttaa myös ohjaajaa suuntaamaan seuraavan keskustelun kyseisen ohjattavan kanssa juuri ohjattavan omien tarpeiden mukaan. Ohjaajan kannattaa keskustelun jälkeen myös pysähtyä miettimään, miten ohjaustilanne sujui ja mitä siitä voi oppia.
Itselleni suurin ahaa-elämys tätä videota katsellessani oli, että ohjauskeskustelu on ohjattavalle todellakin oppimiskokemus eikä ohjaajan ole tarkoitus antaa valmiita vastauksia tai toimintaohjeita. Tärkeintä on saada ohjattava itse pohtimaan omia tavoitteitaan ja mitä hänen tulisi tehdä niiden saavuttamiseksi. Keskustelun ja reflektoinnin avulla ohjattava pystyy paremmin jäsentämään omia ajatuksiaan ja saa lisää itseluottamusta tavoitteidensa toteuttamiseen.
Viitteet:
Carkhuff, Robert R. (1983) The Art of Helping. Human Resource Development Press.
Pohdittavaa:
Miten ohjattavan pitäisi valmistautua ohjauskeskusteluun ja millä keinoin hänet saisi valmistautumaan ennakkoon?
Minkälaisia kokemuksia sinulla on ohjauskeskusteluista ohjaajan tai ohjattavan roolissa? Minkälaisia vinkkejä antaisit onnistuneen ohjauskeskustelun rakentamiseen?
Olen tänä vuonna opettajana eniten juuri ohjaajan roolissa. Ohjaan sekä perusopintoja aloittavia että maisterivaiheen opiskelijoita hopsin teossa sekä lisäksi toimin graduohjaajana. Joudun siis käymään paljon sekä ryhmämuotoisia että henkilökohtaisia ohjauskeskusteluja. Tämän kirjoituksen vinkit olivat minulle juuri paikallaan. Huomaan toimineeni juuri siten, kuin Carkhuff ohjeistaakin, mutta olen ehkä liian nopeasti juossut eri vaiheiden lävitse. On tärkeää malttaa pysähtyä ja antaa tilanteen ikään kuin hengittää. Opiskelijalle pitää tulla sellainen olo, että hänen asialleen on käytettävissä riittävästi aikaa.
VastaaPoistaTämä kirjoitus oli todella hyödyllinen, sillä aloitan tänä syksynä omaopettajana, ja minulla ei ole oikeastaan lainkaan aikaisempaa ohjauskokemusta. Sekä ohjaajan että ohjattavan valmistautuminen ovat tärkeitä asioita, joita en ollut juurikaan ajatellut. Tuleekin jatkossa pohjustaa myös opiskelijoita ohjaustilanteisiin vaikkapa sähköpostitse, jotta he voivat jo etukäteen miettiä valmiiksi asioita, joista he haluavat keskustella. Näin ohjaustilanteesta tulee myös tehokkaampi ja opiskelijan kannalta hyödyllisempi. Myös selkeä loppuyhteenveto ohjaustilanteissa on tärkeää ja sen merkityksen olen myös väitöskirjatyössäni huomannut oman ohjaajani kanssa. Ohjaustilanteista ei ole hyötyä, jos läpikäydyistä asioista on hajanainen kuva ja joutuu pähkäilemään millaisista erilaisista ratkaisuista tai jatkotoimista tulikaan keskusteltua ja mihin lopputulokseen tulikaan yhdessä päädyttyä.
VastaaPoista