Vuorovaikutteisuuden lisääminen

Vuorovaikutteisuutta lisääviä työkaluja yliopisto-opetukseen

Emilia Lindroos ja Veera Kinnunen

Tässä kirjoituksessa käsitellään sekä vuorovaikutuksen lisäämistä yliopisto-opetuksessa somen välityksellä että kouluttajana kehittymistä.

Opetuksen suurin virhe on se, että oletetaan yhtäläisyysmerkki opetuksen ja oppimisen välillä. Opetuksesta ei seuraa oppimista, ellei opiskelija ole virittynyt oppimaan: oppiminen edellyttää innostusta, motivaatiota ja oppimista tukevan ympäristön. Hyvän opettajan pitää siis olla paitsi substanssiasiantuntija myös kykenevä luomaan oppimistilanteen, jossa oppiminen on mahdollista. Kaikenlaisista ihmisistä voi tulla hyvä opettaja, kun vain löytää itselleen ja opetettavalle asialle soveltuvat opetusmenetelmät.  

Esittelemme tässä kirjoituksessa kaksi opasta, joiden tavoitteena on antaa välineitä ymmärtävän ja soveltavan, luovan oppimisprosessin tukemiseksi. Päivi Kupiaksen Kouluttajana kehittyminen (2007) on käytännönläheinen työkalupakki varsinkin aikuiskouluttajalle, kun taas jatkuvasti päivittyvä Matleena Laakson verkko-opas Aktivoi luentosi – vinkkejä somen hyödyntämiseen  esittelee verkkosovelluksia opetuksen aktivoimiseksi.  

Somen hyödyntäminen opetuksessa

Matleena Laakson verkko-opas Aktivoi luentosi – vinkkejä somen hyödyntämiseen​ esittelee pääosin sekä pc-koneilla että mobiililaitteilla toimivia sosiaalisen median maksuttomia palveluita, jotka sopivat käytettäväksi luennoilla ja muussakin opetuksessa. Esiteltäviin palveluihin lukeutuvat Todaysmeet, sanapilvipalvelut, Padlet, QR-koodit ja erilaiset sähköiset kyselytyökalut, joiden osalta opas sisältää sekä käyttöohjeet että hyviä ideoita näiden opetuskäyttöön. Seuraavassa esitellään nämä palvelut lyhyesti. 

·        Todaysmeet.com on helppokäyttöinen chat-työkalu, joka ei edellytä kirjautumista. Hieman Twitterin tavoin toimiva työkalu on käytettävissä sekä läppäreillä että mobiililaitteilla ilman erillisen sovelluksen hankintaa. Todaysmeet.com-työkalua voidaan käyttää opiskelijoiden aktiivisuuden ja vuorovaikutuksen lisäämiseen luennoilla hyödyntämällä sitä esim. keskusteluun luentojen teemoista, kysymysten esittämiseen ja palautteen keräämiseen.

·         Sanapilvet ovat toimiva työkalu ryhmien tai yksilöiden osaamisen tai ajatusten kokoamiseen yhteen. Luento-opetuksessa mahdollisesti hyödyllisimmäksi sanapilvipalveluksi Laakso nimeää AnswerGarden-nimisen työkalun, joka toimii eri laitteilla ilman sovellusten lataamista tai kirjautumista. Linkki tähän ja muihin sanapilvipalveluihin alla:  

• answergarden.ch 
• www.wordle.net 
• www.tagxedo.com
• www.imagechef.com

  Padlet-seinä on Laakson mukaan yksi suosituimmista opettajien opetuksessaan käyttämistä palveluista. Padletia on helppo käyttää, ja se soveltuu käytettäväksi monenlaisiin tarkoituksiin luennoista ryhmätöihin. Padletia voidaan kuvailla sähköiseksi ilmoitustauluksi, jolla voi tekstin ohella julkaista mm. kuvia, liitetiedostoja ja linkkejä.

·         QR-koodi (= Quick Response, ruutukoodi) on useimmiten linkki verkkosivulle, ja avuksi etenkin silloin, kun verkko-osoite olisi kirjoitettuna hyvin pitkä. QR-koodit ovat yllättävän yksinkertaisia tehdä, ja niiden hyödyntäminen on yleistynyt myös opetuksessa.  QR-koodeja voidaan lukea mobiililaitteiden ilmaisilla QR-koodilukijoilla, jotka löytyvät sovelluskaupasta: esim. QR Reader (iOS) tai QR Droid Code Skanner (Android). Luennolla QR-koodi on hyödyllinen esim. kun halutaan jakaa Padlet-linkki opiskelijoille.

· Sähköisillä kyselytyökaluilla voidaan tehdä ja teetättää erilaisia kyselyitä opiskelijoilla luennolla tai kotitehtävänä. Laakson mukaan Suomessa niin kuin muuallakin Kahoot on ollut kaikista tähän käyttötarkoitukseen soveltuvista työkaluista suosituin; sitä käytetään mm. tietokilpailuissa (Quiz) ja mielipidekyselyissä. Lisäksi Laakso mainitsee mm. seuraavat tutustumisen arvoiset työkalut:

o    Socrative,

o    Quizizz, 

o    Quizlet, 

o    Google Driven lomaketyökalu (Google Forms)

Kaiken kaikkiaan Matleena Laakson sähköinen opas on tiivis ja informatiivinen katsaus edellä mainittujen ja tässä tekstissä hyvin lyhyesti esiteltyjen palvelujen käyttömahdollisuuksiin, ja oppaan lukemisen myötä sain jälleen uusia ideoita kokeiltavaksi omassa opetuksessani.

Kouluttajana kehittyminen

Kouluttajana kehittyminen –teoksessa annetaan vinkkejä niin esiintymisjännityksen lieventämiseen kuin massaluentojen aktivoimiseen. Teos etenee opettajan asiantuntemusta ja esiintymistaitoa korostavista opetusmenetelmistä kohti yksilöllisistä oppimisprosessia aktivoiviin menetelmiin ja päättyy yhteisöllisiä oppimisprosesseja tukevien menetelmien esittelyyn.

Kupiaksen mukaan oppimista edistävät reflektiivisyys ja dialogisuus. Reflektiivisyydellä viitataan oppimisprosessissa omien perusolettamusten kriittistä arviointia ja vaihtoehtoisten näkökulmien pohdintaa. Dialogisuus taas tarkoittaa keskustelevaa, toisten näkemyksiä kunnioittavaa yhdessä ajattelemista. Näiden periaatteiden toteutuminen on mahdollista vain turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä, minkä luominen vaatii kouluttajalta ammattitaitoa.

Turvallisen oppimisilmapiirin luominen alkaa jo esittäytymisestä ja virittäytymisestä. On hyvä saada osallistujat aukaisemaan suunsa heti alkuun. Tunnelmaa voidaan keventää pienimuotoisilla esittäytymisleikeillä tai isossa ryhmässä vaikka esittäytymällä vierustoverille. Myös istumajärjestyksellä voi vaikuttaa ryhmädynamiikkaan. Ennen opetuksen alkua kannattaa siis miettiä istumajärjestys opetusmuotoa tukevaksi. 

Kupias jakaa oppimisprosessin kahdeksaan (usein päällekkäiseen ja ei-lineaarisesti etenevään) vaiheeseen. Hän antaa kuhunkin vaiheeseen soveltuvia, oppimista aktivoivia menetelmiä: 
    

 Aikaisemman osaamisen aktivointi. Opetus on hyvä aloittaa aktivoimalla opiskelijan aikaisempi osaaminen opetettavasta aiheesta. Ennakkotehtävien tai –kysymysten käyttäminen on mahdollista, mikäli niitä käytetään niin niille pitää antaa riittävästi aikaa (haastavuudesta riippuen 1-2 viikkoa).  Lyhytkestoinen porinaryhmä on tehokas ja paljon käytetty tapa aktivoida oppijat koulutuksen alussa. Porinaryhmän keskustelua ei välttämättä tarvitse käydä lävitse koko ryhmän kanssa. Myös ketjukirjoittaminen – toisten ajatusten jatkaminen ja kommentointi samalle paperille – voi toimia osaamisen kartoittamisen ja aktivoinnin välineenä.

·         Oppimistarpeet, motivoituminen ja tavoitteiden asettaminen. Jos on oletettavissa, että koulutukseen tulijoilla on epärealistinen käsitys omasta osaamisestaan, voi hyvin suunniteltu alkukoe perustella lisäoppimisen tarvetta ja tuoda oppimismotivaatiota. Alkukoetta voi koulutuksen jälkeen hyödyntää oppimistulosten arvioinnissa. Koulutuksen aluksi voi olla hyvä asettaa yhteiset oppimistavoitteet ryhmälle esim. verkkosovelluksia hyödyntäen. Ennakkolukumateriaalia on myös mahdollista hyödyntää oppimisen motivoijana ja kiinnostuksen herättäjänä, mutta se pitää mitoittaa huolella ja tehdä oikeaan suuntaan johdattelevia ennakkokysymyksiä. 

·         Kokonaisuuden hahmottaminen. Sekä oppijan että opettajan kannalta opetusta raamittaa koulutuksen aluksi esitelty kokonaishahmotus opiskeltavasta aihepiiristä. Opetettavasta asiasta riippuen sen voi esittää visuaalisesti kaaviona tai prosessina tai vaikkapa aidossa tai simuloidussa ympäristössä toteutettuna prosessikävelynä. Erilaiset käsite- tai miellekartat ovat myös hyvä tapa luoda kokonaishahmotus opetettavasta asiasta. Kokonaisesityksen voi myös laatia yhteistyössä oppijaryhmän kanssa vaikkapa post-it –lappujen avulla, jolloin opiskelijoiden aikaisempi osaaminen aktivoituu ja ryhmä voi itse vaikuttaa opetuksen painotuksiin. 

·         Tietopohjan lisääminen. Yliopisto-opetuksen perinteinen ja edelleen ylivoimaisesti käytetyin opetusmuoto on luento. Luennon ei kuitenkaan tarvitse olla yksisuuntainen opetusmenetelmä. Massaluentokin voi olla aktivoiva luento. Nykykäsityksen mukaan yksisuuntaista ”opetusta” saisi olla korkeintaan parinkymmenen minuutin pätkissä, minkä jälkeen opiskelijan mielenkiinto lopahtaa ilman herättelyä. Herättelyksi riittävät opiskelijalle suunnatut kysymykset tai esimerkiksi lyhyet pienryhmätehtävät, joissa aikaisemmin opetettua prosessoidaan. Kupiaksen mukaan hyvä aktivoiva luento huomioi opiskelijoiden aikaisempia kokemuksia, liittää asiat mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, etenee loogisesti ja on hyvin rajattu. Lisäksi mielekkyyden tunnetta edistää tavoitteellisuus sekä hyvä ja vuorovaikutteinen ilmapiiri. Verkkosovellukset tarjoavat monia mahdollisuuksia massaluentojen aktivointiin (ks. alla).  Luennon lisäksi tietopohjaa voidaan lisätä yhteistoiminnallisin oppimismenetelmin. Esimerkiksi erilaiset jaetun tiedonhankinnan menetelmät, joissa parit tai pienryhmät perehtyvät annettuun aihealueeseen ja esittelevät sen muille. Esimerkiksi näyttelykävely on toimiva menetelmä ryhmämuotoiseen tiedonhankintaan. Menetelmässä asiantuntijaryhmät perehtyvät valitun teeman eri osa-alueisiin ja laativat omasta osa-alueestaan posterin/fläpin. Posterit ripustetaan seinälle, minkä jälkeen asiantuntijaryhmät hajotetaan näyttelykävelyryhmiin. Jokaisessa näyttelykävelyryhmässä on edustaja kustakin asiantuntijaryhmästä. Ryhmät kiertävät posterilta toiselle, ja asiantuntijaryhmän jäsen esittelee posterin sisällön muille ryhmän jäsenille. Lopuksi työskentelystä käydään vielä yhteinen keskustelu.

·         Opitun omakohtaistaminen. Opittu muuttuu subjektiiviseksi tiedoksi reflektoimalla ja opittua soveltamalla. Opittua voidaan omakohtaistaa erilaisin reflektiivisin menetelmin, kuten esimerkiksi avoimen ja  tasa-arvoisen, dialogisuuteen perustuvan opetuskeskustelun avulla, jossa kaikille annetaan mahdollisuus osallistua keskusteluun. Myös esimerkiksi kumuloituvaa ryhmää voidaan hyödyntää. Tässä mallissa keskustelevan ryhmän koko kaksinkertaistuu vaiheittain, niin että keskustelu annetusta aiheesta aloitetaan parikeskusteluna, sitten parit ydistetään nelikoksi, sitten kahdeksaksi jne. Tarkoitus on, että kukin ryhmä muodostaa yhteisen näkemyksen ennen yhdistymistään suurempaan ryhmään. Reflektiivisessä ryhmässä puolestaan samaa aihetta pyritään tarkastelemaan eri näkökulmista siten, että yhdelle kerrallaan annetaan aktiivinen reflektoijan rooli, ja muut ovat kuuntelijan roolissa. 

·         Opitun soveltaminen. Opittua sovelletaan esimerkiksi omaan työympäristöön tai muihin käytännön tilanteisiin joko todellisessa ympäristössä tai vaikkapa simuloidusti roolipeliharjoitteiden avulla. Opittua voi soveltaa myös case-opetuksessa testaamalla sitä esimerkkitapaukseen  (vrt. lääkärit ja juristit). 

·         Kriittinen arviointi edellyttää etäisyyden ottoa opitusta. Kouluttaja voi edesauttaa rohkaisemalla kriittisiä ja ristiriitaisia näkökulmia esimerkiksi väittelymenetelmän avulla. Refleksiivisyyteen ja opetusmenetelmien/sisältöjen arviointiin voidaan puolestaan johdatella esimerkiksi akvaariomenetelmän avulla, jossa pieni osa ryhmästä keskustelee annetusta aiheesta keskenään muiden ryhmän jäsenten kuunnellessa. Tämän jälkeen vuoroa vaihdetaan, ja uusi pienryhmä jatkaa siitä mihin edellinen on jäänyt. Lopuksi tehdään yhteenveto keskustelusta. Oppimispäiväkirja puolestaan on itsenäistä, jälkikäteen tapahtuvaa opitun reflektointia ja itsearviointia. Sitä voi pitää myös suullisesti tai vuoropuheluna toisen opiskelijan tai kouluttajan kanssa.

·         Uuden luominen. Opettaja voi rohkaista uusien innovaatioiden tai ratkaisuiden syntymiseen esimerkiksi aivoriihessä. Se on melko vapaasti määritelty ja usein käytetty menetelmä, jonka perusidea on, että osallistujat tuovat vapaasti esiin omia kokemuksiaan, ideoitaan ja ajatuksiaan. Aivoriihi jaetaan usein määrittely- ja rajausvaiheeseen, ideointivaiheeseen ja ratkaisuvaiheeseen, mutta pääpaino on mahdollisimman vapaassa ideoinnissa. Aivoriihen muunnelmana voi hyödyntää avointa tilaa, jossa ihmiset voivat vaeltaa vapaasti eri teemaisilta ideointipisteiltä toiselle. Ideointi- ja ratkaisuryhmissä (IR) puolestaan osallistujat määrittelevät tärkeimmät käsiteltävän teeman haasteet. Näihin haasteisiin lähdetään sitten hakemaan ratkaisua pienissä, 3-4 hengen ryhmissä, jotka käyvät kirjaamassa ratkaisuideansa paperille. Oppimiskahvilan ideassa ryhmitytään kahvilapöytien äärelle, joiden ”pöytäliinoille” kirjataan ryhmän ideoita, jäsennyksiä ja näkökulma valitusta teemasta. Ryhmän jäsenet voivat vaihtaa pöytää työskentelyn aikana.

Lopuksi

Mikään menetelmä ole hyvä tai huono, vaan tärkeintä on menetelmiä valitessa pohtia, millaista oppimista on tarkoitus edistää. Tämä vaatii opettajalta ammattitaitoa, etukäteisvalmistelua ja joustavuutta oppimistilanteissa.

Kysymyksiä:

Mitä menetelmiä olet kokeillut opetuksen aktivoinnissa? Miten menetelmät ovat toimineet?

 

Lähteet:

Laakso, M. 2016. Aktivoi luentosi – vinkkejä somen hyödyntämiseen. Verkko-opas osoitteessa https://moodle2.tut.fi/mod/book/view.php?id=267693%20ja%20nyt%20on%20julkinen.

Kupias P. 2007. Kouluttajana kehittyminen, s. 38 -96.