Tarvitsevatko yliopisto-opiskelijat ohjausta osatakseen toimia ryhmässä?

Sanna Vehviläisen Hyvän ohjauksen elementit -videon mukaan ohjaajalla on eri tehtäviä oman ryhmänsä ohjaamisessa. Osa ohjattavista ryhmistä voi olla jo valmiita toimijoita jolloin heillä on jo oma ryhmäidentiteettinsä, kenties jopa tavoitteita, tai ne voidaan joutua rakentamaan ryhmälle. Ryhmän ohjaajan toimenkuva riippuukin hyvin pitkälle siitä, missä määrin ryhmä on jo toimiva ja olemassa oleva. Voi nimittäin olla, että ryhmälle täytyy rakentaa erilaisia taitoja esim. vuorovaikutustaitoja, tai opastaa heitä asettamaan tehtäviään itselleen ja myös arvioimaan omaa työskentelyään. Näin ollen ohjaajalle aukeaa neljä tehtäväaluetta.

Vehviläisen mukaan, se on yksinkertaisimmillaan fasilitointia. Tällöin jollakin on vetovastuu ja toimitaan ohjaajan muodostamien raamien sisällä. Ohjaajan antamien raamien puitteissa ryhmä pystyy siis toimimaan, eli huolehtii esim. ajankäytöstä ja tilanteiden siirtymisistä. Toisena tehtävänä voi olla vuorovaikutustaitojen opettaminen, eli esim. hyvän palautteen anto tai toisen kuuntelu. Usein näitä joutuu tekemään myös opetustilanteissa, jolloin ikään kuin harjoitellaan, millaista on hyvä vuorovaikutus ryhmässä, niin että voidaan ohjata toinen toistemme prosesseja.

Vehviläinen kertoo, että kolmas taso on asettua keskustelukumppaneiksi, jolloin ohjaaja on osallisena asioihin esim. kuuntelemalla mitä puhutaan, mitä tapahtuu ja ottamalla kantaa näihin eri asioihin. Tässä roolissa työnohjaaja usein on. Tällöin kuulostellaan mitä sisältöjä keskustelussa liikkuu, mihin ne kytkeytyvät ja minkälaisia tuntemuksia ihmisillä on. Neljännellä tasolla on mukana myös asiantuntiarooli, jolloin ohjaaja tarjoaa kriteerejä joillekin asioille esim. mikä on hyväksyttävä suoritus tai mielekäs kontribuutio johonkin. Tämä ei välttämättä kuulu kaikkeen ohjaukseen, mutta on mukana esim. opinnäytetöissä. Ohjaajan on hyvä tunnistaa nämä neljä eri tasoa ja hahmottaa mihin näistä hän joutuu kiinnittämään huomiota ja pitää mukanaan ohjauksessa.

Ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijat ovat yleensä kevään abiturientteja, välivuoden pitäneitä tai oppiainetta vaihtaneita. Alasta riippuen, voitanee kuitenkin olettaa, että suurimmalla osalla ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista ei ole kertynyt opintoja ennen yliopistoa. Näin ollen he saattavat joutuvat oppimaan täysin uudenlaisen oppimis- ja opiskelutyylin, sillä yliopisto-opinnot koostuvat kursseista, joita luennoi laaja opettajakunta eri tiedekunnista ja tutkimusyksiköistä. Jokaisella opettajalla on lisäksi oma pedagoginen näkemys hyvästä opettajuudesta jota he noudattavat antaakseen mahdollisimman laadukasta opetusta. Pedagogiassa on ollut runsaasti puhetta siitä, että yhteisöllisesti tapahtuva oppiminen johtaa parhaisiin oppimistuloksiin. Eräs yhteisöllisuuden muoto on erilaiset ryhmätyöt ja erilaisissa ryhmissä työskentely.

Kuinka paljon opiskelijoita on valmennettu ryhmässä työskentelyyn ennen yliopisto-opintoja? Tämä riippuu varmaan laajalti käydyistä kouluista ja opettajista, jolloin yleispätevää vastusta ei suoranaisesti ole antaa. Tällöin, jotta opiskelijoilla olisi mahdollista saavuttaa yhteneväiset tieto-taidot, yliopisto-opinnoiden alussa opettajan rooli korostuu ja tulee entistä merkittävämmäksi. Hän saattaa nimittäin joutua opettajan roolin lisäksi ohjaamaan myös pienemmissä ryhmissä tapahtuvaa työskentelyä, olkoon se sitten vaikka ryhmätyö. Vehviläisen videon mukaisesti, opettaja joutuu ohjaamaan myös ryhmien toimintaa riippuen missä määrin ryhmät ovat jo toimivia ja olemassa olevia. Opettajan on joka tapauksessa varmistettava että Vehviläisen luonnehtimat neljä eri tehtäväaluetta tulee suoritettua ja tarvittaessa puuttua niihin.

Eräs käytännön mahdollisuus ryhmätöihin valmentamiseen on käydä luennolla seikkaperäisesti läpi, mitä ryhmässä työskentely tarkoittaa, miten ryhmässä toimitaan, mitä ryhmän eri toimijoilta edellytetään ja vaaditaan, eli Vehviläisen mukaan, mitä erilaisia taitoja ryhmälle täytyy rakentaa jotta se pystyy toimimaan ja suoriutumaan annetusta tehtävästä. Käytännön kysymyksiä voisi olla esim. Kuka ryhmässä ottaa vetovastuun? Kuka hoitaa aikataulutuksen? Kuka kirjallisuuden kartoittamisen? vai jakautuvatko kaikki osa-alueet kaikkien toimijoiden kesken, jolloin työn eteneminen hidastuu, jne.

Vuoro-vaikutustaitoja on hyvä opetella yliopisto-opintojen aikana, sillä erittäin todennäköisesti korkeakoulutuksen saanut henkilö tulee tekemään töitä itsenäisen työn ohessa myös ryhmässä tai osana tiimiä. Tällöin hyvät vuoro-vaikutustaidot ovat eduksi. Videossaan Vehviläinen oivallisesti kertoi, että opettaja tarvitsee hyviä vuorovaikutustaitoja myös opetustilanteissa, jolloin ikään kuin harjoitellaan, millaista on hyvä vuorovaikutus ryhmässä. Omalla esimerkillään opettaja voikin olla yllättävän vaikutusvaltainen ja kykenevä antamaan mallia hyvästä vuorovaikutuksesta opetustilanteessa. Parhaimmillaan opiskelijat voivat poimia hyviä elementtejä opettajan esimerkillisestä toiminnasta ja ottaa ne myös osaksi omaa toimintaansa.

Jotta Vehviläisen mainitsemat tasot toteutuvat ja opettaja pystyy seuraamaan eri ryhmien toimintaa, voisi olla hyvä käydä ryhmätyötä läpi myös luennolla, ennen sen varsinaista palautuspäivää, kenties ryhmätyön puolessa välissä. Tällöin opettaja voisi asettua keskustelukumppaniksi ja olla osallisena asioihin esim. ottamalla kantaa ryhmätöiden sisältöön, ryhmien toimintaan ja muutoinkin kuulostella yleisiä tuntemuksia, jolloin selviää usein myös ryhmätyössä esiintyvät haasteet. Samalla kertaa opettaja myös voisi muistuttaa antamistaan raameista, joiden puitteissa ryhmätyöt on tehtävä ja muistuttaa mikä on hyväksyttävä suoritus.

Toisaalta tuntuu omituiselta ajatukselta, että yliopisto-opinnoissa jouduttaisiin ohjaamaan opiskelijoita toimimaan ryhmässä, sillä opiskelijat ovat jo peruskoulun ja lukion / toisen asteen /ammattikorkean suorittaneita aikuisia. Tästä herääkin kysymyksiä:

Tarvitseeko teidän aloilla ensimmäisten vuosikurssien opiskelijat ohjausta toimimaan ryhmässä?

Oletko itse opettajana joutunut puuttumaan ryhmän toimintaan?