Oppiminen tiedon rakentajana – käsitteellinen muutos, motivaatio ja oppimisprosessien säätely

Tässä kirjoituksessa käsittelen Tynjälän (2002) Oppiminen tiedon rakentajana -kirjan seuraavia lukuja ”Oppiminen käsitteellisenä muutoksena”, ”Motivaatio oppimisessa” sekä ”Oppimistyylit ja -strategiat, metakognitio ja oppimisprosessien säätely” yliopisto-opetuksen näkökulmasta. Tynjälän (2002) teos käsittelee konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Teos antaa lukijalleen hyvän teoreettisen pohjan aiheeseen ja lisäksi johdattelee lukijaa oman oppimiskäsityksen rakentamiseen erilaisten tehtävien avulla. Seuraava kirjoitus perustuu Tynjälän teokseen ja siinä esitettyihin kirjallisuusviittauksiin, jotka kuitenkin tässä kirjoituksessa loistavat poissaolollaan. Eli jos kiinnostuit aiheesta, suosittelen tarttumaan Tynjälä teokseen.

Oppiminen käsitteellisenä muutoksena -luku alkaa tehtävällä, jossa tulee muistella kouluaikojen luonnontieteellisten aineiden opiskelua ja oppimista ja loppuu tehtävään, jossa nämä kokemukset ja kappaleen aihealueen herättämät ajatukset kirjataan ylös. Tehtävät auttavat löytämään uusia ajatuksia opetuksesta sekä hahmottamaan oppimista käsitteellisenä muutoksena omakohtaisesti ja käytännönläheisesti. Muutkin kirjan luvut alkavat vastaavanlaisilla tehtävillä ja tätä tapaa rakentaa tehtäviä voi helposti hyödyntää myös yliopisto-opetuksessa.

Mutta itse asiaan: eli konstruktivistisen oppimiskäsityksen perustana on se, että kaikki uusi tieto opitaan aina aikaisemman tiedon pohjalta. Aikaisemmat tietomme ja uskomuksemme vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme havaintomme. Tulkitsemme uutta tietoa usein arkikäsitystemme kautta. Arkikäsityksemme syntyvät kokemustemme pohjalta, mutta ne ovatkin usein tieteellisen tiedon kannalta vääriä. Keskeinen käsite varsinkin kognitiivisessa konstruktivismissa on käsitteellinen muutos (conceptual change), joka tarkoittaa sellaista oppimista, jossa spontaanisti opitut arkikäsitykset muuttuvat jollain tavalla. Esimerkiksi niin, että arkikäsitysten taustalla olevat perusoletukset muuttuvat. Tämä yleensä vaatii Tynjälän mukaan sen, että oppija tulee tietoiseksi omasta käsityksestään (=metakäsitteellinen tietoisuus).

Käsitysten muuttuminen on Tynjälän mukaan varsin monitasoinen ja monimuotoinen ilmiö, ja käsitteellisellä muutoksella on useita eri muotoja: yksittäisten käsitteiden merkityksiin liittyvät muutokset, käsitteiden välisten suhteiden muutokset, muutokset, joissa käsitteet siirtyvät ontologisesta kategoriasta toiseen sekä muutokset viitekehysteorioissa. Käsitteellisen muutoksen aikaansaaminen on Tynjälän mukaan haasteellista, mutta onneksi tieteellinen tieto ja arkikäsitykset eivät ole aina ristiriidassa vaan uusi, tieteellinen tieto voi laajentaa, rikastaa ja monipuolistaa arkiteorioita.

Kyse on siis käsityksiemme nostamisesta tietoisuuteemme ja näin niiden muuttamista implisiittisistä eksplisiittisiksi. Omien käsitysten näkyväksi tekemistä ja niiden tietoiseksi tulemista kutsutaan Tynjälän mukaan metakäsitteellisen tietoisuuden herättämiseksi. Tynjälä onneksi esittelee erilaisia keinoja käsitteellisen muutoksen edistämiseksi ja aikaisempien tietojen aktivoimiseksi:

• lomakkeen käyttö tiedon aktivoinnissa
• vapaa kirjoittaminen
• käsitekartat
• oppikirjatekstit
• analogioiden käyttö
• tietokonepohjaiset oppimisympäristöt
• sosiaalinen vuorovaikutus
• tutkiva oppiminen

Näitä kaikkia erilaisia keinoja on mielestäni helppoa hyödyntää myös yliopisto-opetuksessa. Metakäsitteellisen tietoisuuden herättäminen on mielestäni hyvin keskeistä etenkin yliopisto-opiskelussa. Opettaja voi helposti auttaa opiskelijoita tässä hyödyntämällä Tynjälän ehdottamia keinoja. Kurssien aluksi on hyvä saada opiskelija hahmottamaan oman tietotasonsa ja käsityksensä kurssin aiheista. Tämän avulla opiskelijan on helpompi hahmottaa kurssin aikana tapahtunut muutos osaamisessaan. Tämä auttaa myös opiskelijaa itsearvioinnissa.

Motivaatio oppimisessa -kappaleessa Tynjälä käsittelee oppimisen tutkimuksen kannalta tärkeimpiä motivaatiotutkimuksen suuntauksia sekä esittelee käytännöllisiä tapoja motivaation ylläpitämiseen luokkahuonetilanteessa. Tynjälän mukaan motivaatiolla tarkoitetaan voimaa, joka ohjaa, suuntaa sekä ylläpitää yksilön toimintaa. Behavioristisessa oppimisteoriassa motivaatio nähdään lähinnä vahvistamiskysymyksenä, kun taas sosiokognitiivisessa oppimisteoriassa motivaatiotekijöinä nähdään oppilaan uskomukset itsestään oppijana sekä hänen tulkintansa oppimistilanteista ja tehtävistä. Systeemin näkökulmasta, flow-teoriasta ja konstruktivismin näkökulmasta motivaatioon voi lukea lisää Tynjälän (2002) teoksen sivuilta 104–108.

Vaihtelevat ja monipuoliset sekä mielekkäät ja henkilökohtaisesti merkitykselliset oppimistehtävät pitävät parhaiten oppilaiden motivaatiota yllä, kuten myös valinnan mahdollisuus erilaisista tehtävistä ja aiheista sekä tehtävien sopiva haasteellisuuden aste. Omatoimisuuden, aloitteellisuuden ja itsenäisyyden tukeminen sekä itseohjautuvuuden opettaminen lisäävät myös oppilaiden motivaatiota. Arvioinnissa taas on tärkeää oppilaiden yksilöllisen kehityksen ja oppimisen seuranta. Vaikka Tynjälän esimerkit koskevatkin selkeäasti alempaa koulutustasoa, myös yliopistossa opiskelijoiden motivaatiota voi helposti vahvistaa samanlaisilla käytännön tavoilla.

Oppimistyylit ja -strategiat, metakognitio ja oppimisprosessien säätely -kappaleessa Tynjälä käsittelee kyseisiä asioita tavoiteorientaatioista ja motivaatiosta käsin. Tämän osion tärkein anti on mielestäni se, että opiskelutaitojen suora opettaminen ei ole kovin tehokasta. Tämän vuoksi tutkijat ovat esittäneet, että opiskelutaitoja tulisi opetella sisällön opiskelun yhteydessä. Tällaista opiskelumuotoa, jossa kiinnitetään huomiota myös opiskelijoiden oppimisprosesseihin, kutsutaan prosessiorientoituneeksi opetukseksi. Tämän keskeisiä piirteitä ovat:

• huomion kiinnittäminen oppimis- ja ajattelutoimintoihin kognitiivisella, metakognitiivisella sekä affektiivisella tasolla
• ajattelu- ja oppimistrategioiden sekä alaspesifisten käsitysten diagnosointi ja reflektointi
• ajattelutaitojen harjoittaminen sisältöjen oppimisen yhteydessä
• oppimisprosessin kontrollin siirtäminen opettajalta opiskelijalle asteittain
• oppimiskäsitysten kehittäminen

Mielestäni myös yliopistossa tulisi kiinnittää huomiota opiskelutaitojen ohjaamiseen ja nimenomaan niin, että se olisi sisäänrakennettuna kaikille kursseille. Tähän tulisi panostaa varsinkin opintojen alkuvaiheessa. Näin opintojen eteneminen sujuvoituisi ja opiskelijat pystyisivät saamaan opinnoistaan kaiken irti jo heti alkuvaiheesta lähtien. Uskon, että näin usean opiskelijan taival yliopistossa helpottuisi huomattavasti. Irralliset opiskelutaitojen kurssit varsinkaan opintojen alkuvaiheessa (tai osiot orientoivissa opinnoissa) eivät palvele opiskelijaa ja jäävät helposti myös valtavan uuden informaatiomäärän ja muiden kurssien jalkoihin. Todennäköisesti juuri opintonsa aloittanut ei myöskään hahmota näiden asioiden tärkeyttä.

Lähde:

Tynjälä, P. (2002). Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. s. 72-128. Helsinki, Kirjayhtymä.