Arviointimuodot/Tentin teoria

Arviointimuodot

Mitä tarkoitetaan arvioinnilla? Asko Karjalaisen ”Tentin Teoria” –väitöstutkimuksessa arvioinnilla voidaan tarkoittaa ”tentin tai kokeen arviointia, mikä tarkoittaa tenttijän tenttisuorituksen onnistuneisuuden, tavoitteen- tai kriteerinmukaisuuden määrittämistä. Tentin teorian näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että seurataan toimijan suoriutumista hänelle tahallisesti järjestetyssä ongelmatilanteessa. Tällainen määrittely sulkee pois sellaisen käsitteiden käytön, jossa tentti ja arviointi ovat samaa tarkoittavia ilmaisuja. Arviointi on tässä määrittelyssä tentille alisteinen, sitä suppeampi käsite. Arviointi on osa tenttiä. Yksi tapa havainnollistaa tätä määrittelyä on huomauttaa, että voimme varsin hyvin järjestää tentin tai kokeen mutta jättää sen arvioimatta. Tällöin opiskelijalle on tahallisesti järjestetty ongelmatilanne, mutta mitään arviointia ei tehdä siitä, miten hän ongelmatilanteessa toimii”. 

Karjalaisen mukaan arvioinnissa voidaan erotella sisältyvä, osallistuva ja tarkkaileva arviointi. Sisältyvä arviointi on itsearviointia kuvaava käsite. Ei ole olemassa inhimillistä toimintaa ilman siihen sisältyvää itsearviointia. Karjalainen kuvaa sisältyvää arviointia seuraavasti: arvioija ja arvioitava toimija ovat yksi ja sama asia, arvioinnin kohde on oman toiminnan jatkuva prosessi, arvioinnin intressi on toiminnan (tuloksellisuuden) kehittäminen ja arvioinnin välineet ovat yksilölle tyypilliset, yksilölliset. Jos tentaattori ei ota itsearviointia mukaan tentin osaksi itsearviointi tukee ongelmatilanteessa selviytymisen tavoitetta, mutta ei tule osaksi virallista arviointiratkaisua.

Osallistuva arviointi puolestaan tarkoittaa arviointia, jossa vähintään kaksi yksilöä toimivat yhteistyössä. Toimijoilla on yhteinen ongelma, ja he arvioivat yhteistyötä ja toistensa toimintaa saadakseen ongelman ratkaistuksi. Tentissä ei osallistuvaa arviointia liene Karjalaisen mukaan juurikaan toteutettu. Tentissä, jossa kaksi tai useampi tenttijä tekee suoritustaan yhdessä, tällaista arviointia esiintyy heidän yhteistyönsä osana. 

Tarkkaileva arviointi tarkoittaa toimintaa ulkoapäin seuraavaa, observoivaa, kontrolloivaa tai määrittävää arviointia. Tarkkailevassa arvioinnissa arvioija on toiminnalle ulkopuolinen (arvioinnin) asiantuntija, arvioitava toimija voi olla yksilö, ryhmä tai yhteisö, arvioinnin kohde on toiminnan prosessi tai toiminnan tuotokset, arvioinnin intressi on kriittinen tai kyseenalaistava ja arvioinnin välineet ovat ammattimaisia, spesialisoituneita, erityistä asiantuntemusta vaativia. Tarkkailevan arvioinnin eksplisiittisin muoto on matriisiarviointi. Matriisin tekeminen merkitsee sisällöllisen laatuluokittelun tekemistä ja sitä kautta arvioinnin kriteeristö tulee avoimeksi ja sen oikeutusta voidaan tarkastella yhdessä arvioitavan kanssa.

Yliopistoissa oppimisen arvioinnin tärkeimpänä menetelmänä on ollut ja omassakin opetuksessa on yhä perinteinen yliopistotentti. Karjalainen on nimittänyt perinteiseksi yliopistotentiksi tenttitilannetta, jossa mm. opiskelijalla on käytössään kirjoitusvälineet, oma pää ja tehtäväpaperi, työaika on tiukasti ennalta rajattu ja ongelmatilanteesta selviytymiseen liittyvä viestintä ja kommunikointi on katkaistu eikä tenttijällä ole mahdollisuutta vaikuttaa tilanteen kulkuun ja omaan selviytymiseensä muualta osin kuin annetun tehtävän ratkaisuun liittyen oman muistinsa, päättelykykynsä ja kokemuksensa nojalla. Kysymys on yleensä tavanomaisesta kynä-paperi-ulkomuisti-kokeesta. Karjalainen onkin todennut perinteisten yliopistotenttien ulkomuistia painottavan toimintarakenteen olevan peräisin keskiajan hämäristä luostareista, joissa kirjurimunkit kirjoittivat esilukijan luennasta kirjoja muistiin. 

Omassa opetuksessa perinteiset kirjatentit ovat edelleen pääosassa. Kirjatenttien arvioinnissa on kysymys tarkkailevasta arvioinnista ja perinteisten kirjatenttien käyttö arvioinnissa voinee ohjata lähtökohtaisesti pintasuuntautuneeseen oppimiseen. Koska osassa tenttejä käytetään kuitenkin myös oikeustapaustyyppisiä kysymyksiä, tentin menestyksellinen suorittaminen edellyttää myös opitun tiedon soveltamista eikä pelkkä ulkoa opiskelu takaa hyviä tuloksia saati läpipääsyä. Joissain pienemmissä kursseissa käytössä ovat myös akvaariotentit. Olen alkanut antamaan opiskelijoille numeerisen arvioinnin lisäksi myös sanallisen palautteen. Toistaiseksi sanallisen palautteen antaminen on ollut tosi helppoa, koska opiskelijat ovat onnistuneet tenteissä todella hyvin. Vaikka perinteiset kirjatentit tullevat jossain määrin pitämään pintansa, tulevaisuudessa voisin ainakin tietyillä kursseilla kokeilla käyttää kotitenttejä. 

Kurssien arviointitapoihin vaikuttaa kurssien osallistujamäärät ja myös kurssin luonne.  Olen nyt uudella kurssilla ottamassa käyttöön arvioitavan oppimispäiväkirjan. Oppimispäiväkirjojen arvioinnissa on kysymys formatiivisesta arvioinnista, jolla tarkoitetaan opetuksen aikana tapahtuvaa oppimisen testausta. Oppimisenaikainen arviointi antaa sekä opettajalle että opiskelijalle tietoa oppimisen etenemisestä ja mahdollisuudesta kerrata epäselviksi jääneitä asioita opetuksen aikana.

 

Olisi mielenkiintoista kuulla kommenttejanne itsearvioinnin merkityksestä arvioinnissa.